Kooste

Urheilu ja usko

Alustaja(t) Niko Ijäs

Kotimaisten futiskenttien odottaessa kauden huipennustaan vietettiin Myyrmäen kirkon takkahuoneella innostavaa tryout-leiriä urheilulähetystyön merkeissä. Vieraaksi oli saatu tätä nykyä Raamattuopiston urheilulinjaa vetävä kolmannen polven lähetysihminen Niko Ijäs, 31. Niko työskenteli puolisonsa Marijan kanssa urheilulähettinä Mongoliassa vuosina 2015-2016. Vaimo Marija on alunperin kotoisin Siperiasta. Marijan perhe muutti Suomeen hänen ollessaan 9-vuotias.

Niko Ijäs syntyi vanhempiensa lähetyskurssin aikana. Vanhemmat palvelivat myöhemmin Taiwanin-lähetteinä. Nuorena Niko halusi tehdä kahta asiaa, pelata jalkapalloa ja tehdä lähetystyötä. Nykyisessä ammatissaan hän onkin voinut yhdistää molemmat. Entä miten Ijäkset päätyivät juuri Mongoliaan? Miehen mukaan lähetit saavat itse toivoa kohdemaata ja heillä alkuperäisenä tavoittekohteenaan oli Japani ja muu maailma.

Monelle miestenpiirin osallistujalle Mongolia oli tuttu lähinnä Tsingis Kaanista, aroista ja jurtista. Eräs osallistuja kysyikin, asuiko lähettiperhe myös jurtassa. Ijäksen mukaan jurtassa kyllä joskus yövyttiin, mutta heidän perheensä asui ihan tavallisessa kerrostalossa. Mongolian suosituimpiin urheilulajeihin lukeuvat eri kamppailulajit, kuten paini ja judo, hevosratsastus ja jousiammunta. Jokunen olympiamitalikin on noista lajeista Mongoliaan matkannut.

Moni osallistuja oli kiinnostunut Mongolian kristillisen kirkon nykytilanteesta. Ijäksen mukaan Mongoliassa kirkkoon kuuluu noin kolme prosenttia väestöstä. Maassa vallitsee uskonnonvapaus ja lähettien maahantuloa ei sinänsä rajoiteta, mutta ns. seurakuntaviisumit voivat silti olla tiukassa. Työnsarkaa Mongoliassa riittää, sillä maan aroilla ei ole Jeesuksesta juuri kuultu.

Ijäksen mukaan urheilulähetystyössä urheilu toimii siltana seurakuntaan. Tarkoituksena ei ole kuitenkaan lapioida ihmisiä sisään, vaan levittää sanaa. Ennen pelaamisen aloittamista pidetään aina lyhyt hartaus, johon ottavat osaa myös ne, joita uskonnollinen sanoma ei välttämättä puhuttele. Pelivuoroilla sovitaan yhteiset pelisäännöt ja käytöstavat, joihin kunkin tulee sitoutua. Sääntöjen rikkomisella on seuraamuksensa ja mahdolliset tappelupukarit suljetaan urheiluvuorojen ulkopuolelle. Anteeksi pyytämällä pääsee takaisin rinkiin.

Eräs osallistuja kysyi, että miten Raamattuopiston urheilulinjalla valmennetaan? Käyttävätkö valmentajat ja opettajat samaan malliin ärräpäitä, mitä urheilussa noin keskimäärin? Niko sanoi, että hän ainakin pyrkii olemaan huutamatta, ainakaan vihasta. Armollisuuden, lempeyden ja rakkauden tulee välittyä myös valmennussuhteissa. Kirosana saattaa karata itse kultakin joskus huulilta, mutta muuten rumia sanoja pyritään välttämään, puolin ja toisin.

Miehiä kiinnosti myös miten kristillisessä urheilumaailmassa suhtaudutaan kamppailulajeihin. Pitäisikö nyrkkeilykehässä tai painitatamilla kääntää toinenkin poski? Niko Ijäs ei itse pitänyt kamppailulajeja yhtään sen epäkristillisempinä kuin muitakaan lajeja, kunhan urheillessa noudatetaan yhteisiä pelisääntöjä. Eräs osallistuja muistutti, että olihan Paavalikin innokas nyrkkeilijä. Entä sitten kilpailu-urheilu? Esimerkiksi lestadiolaiset eivät saa urheilla edes puulaakisarjoissa. Ijäksen mielestä kaikki urheilu tapahtuu Jumalan kunniaksi ja kilpailu on hyvästä. Urheilu ja siinä häviäminen opettaa myös sietämään erilaisia tunteita. Suru, pettymys ja katkeruus tulevat eittämättä tutuksi jokaiselle hikoilijalle.

Yksi osallistujista muisteli 70-luvun koululiikuntaa. Hänen mielestään monelle koululiikunta on aiheuttanut traumoja ja edesauttanut negatiivista suhtautumista kaikkeen liikuntaan. Nikon mielestä liikunnanopetuksessa tärkeintä on saada nuoret liikkumaan ja riemusta, ilman pakkoa ja hampaiden kiristelyä.

Entä meinaavatko Ijäkset vielä joskus palata lähetyskentille? Niko tuumasi, että palo lähetystyöhön elää heissä edelleen vahvana, mutta tällä hetkellä asia ei ole ajankohtainen. Perheellä on hyvä olla Suomessa ja elämä on muutenkin asettunut mukavasti uomiinsa. Muutaman vuoden päästä tilannetta katsotaan uudelleen.

Kiitos Nikolle innostavasta hikihölkästä!

Lue lisää: