Sukututkimuksessa (genealogia) selvitetään omaa tai toisten sukuhistoriaa ja sukulaisuussuhteita. Keitä olivat isoisovanhempani, missä he asuivat ja mitä he tekivät? Miksi sukuhautakivessämme on sellaisia nimiä, joiden tarinaa en ole koskaan kuullutkaan?

Sukututkimuksen tekeminen on suotavaa aloittaa elossa olevista sukulaisista. Näiden sukulaisten tiedot kannattaa kerätä heiltä itseltään, sillä sataa vuotta tuoreempia kirkonkirjoja ei pääsääntöisesti pääse tutkimaan. Tuolla tavoin voi myös varmistua siitä, että tiedot varmasti pitävän paikkaansa. Henkilötietolaki mahdollistaa myös sen, että henkilö voi halutessaan kieltää omien tietojensa käytön sukututkimuksissa. Henkilötietolaki ei myöskään salli arkaluonteisten asioiden julkaisemista sukututkimuksen yhteydessä. Arkaluonteisia henkilötietoja ovat esimerkiksi rotu, seksuaalinen suuntautuminen ja uskonnollinen vakaumus. Myös yksityisyydensuoja tulee ottaa huomioon, eli mahdolliset henkilökohtaiset aiheet, kuten vaikkapa adoptio, on syytä jättää mainitsematta, ellei kohde itse niiden julkaisua salli.

Sukututkimukselle parhaita lähteitä ovat kirkonkirjat, joihin on halki vuosisatojen kirjattu kastetut, vihityt ja haudatut henkilöt. Maakunta-arkistot ja Kansallisarkistot ovat myös sukututkijan aarreaittoja. Mikäli etsimäsi kirkonkirjat ovat joskus tuhoutuneet vaikkapa tulipalon yhteydessä, voi tarvittava tieto löytyä kenties vanhoista veroluetteloista. Sukututkimuksessa lähteiksi kelpaavat myös vaikkapa oppilaitos- ja työnantajarekisterit ja perheraamatut. Suullinen perimätieto on sekin arvokasta, muttei välttämättä aina niin paikkaansa pitävää, lähdekritiikki on siis muistettava tässäkin tieteenalassa. Illan alustajamme, Juha Lemettinen, ohjeisti, ettei sukututkijan kannata olla liian varovainen toimissaan. Etsivä löytää ja kysyjälle vastataan, vaikkakin ehkä joskus kieltävästi.

Suomen seurakunnissa on viime vuodet digitoitu vanhoja, paperisia kirkonkirjoja kiireen vilkkaa, mutta työ on vielä suurelta osin kesken. Juha Lemettinen arvioi, että n. 140 seurakuntaa on saanut digitointiurakkansa valmiiksi. Suomen evankelis-luterilaisella kirkolla on tätä nykyä käytössä ja myöskin jatkokehityksen alla Kirjuri-tietojärjestelmä, johon tallennetaan keskitetysti kaikkien seurakuntien jäsentiedot. Tavallisella pulliaisella ei ainakaan vielä toistaiseksi ole pääsyä Kirjuriin. Mormonit ovat tunnettuja siitä, että he kastavat sellaisia kuolleita, joilla ei ole ollut mahdollisuutta tulla kastetuksi elinaikanaan. Mormonit saattoivat olla ensimmäinen taho, joka perusteellisesti kuvasi suomalaisia kirkonkirjoja mikrofilmille.

Juha Lemettinen on käyttänyt sukututkimuksen apuvälineenä Geni -sivustoa, jossa tarkoituksena on rakentaa yhteistä sukupuuta muiden internetkäyttäjien kanssa. Osana alustustaan Juha myös auttoi useaa miestenpiiriläistä oman sukututkimusurakan alkuunsaattamisessa. Genin kanssa pätevät samat hyvät sukututkimuksen periaatteet, eli ilman toisen suostumusta ei tämän tietoja olisi suotavaa julkaista, eli tässä tapauksessa internetin sukupuihin lisätä. Omaan Geni-profiiliin voi myös liittää oman DNA-näytteensä. DNA-sukututkimus ei kuitenkaan korvaa perinteistä ruohonjuuritason sukututkimusta. Sukupuun rakentamisen sijaan DNA:n avulla on tarkoitus selvittää varhaisia esi-isiä ja mahdollisesti löytää elossa olevia geenisukulaisia. Posken sisäpinnalta otetun DNA-näytteen perusteella voidaan tehdä kolmenlaisia testejä, joita ovat isälinjan testi (Y-DNA), äitilinjan testi (mtDNA) ja kokonaisperimän testi.

Isälinjatesti tehdään Y-kromosomin perusteella, jonka poikalapsi perii aina isältään. Naisilla ei ole ole Y-kromosomia ollenkaan. Nainen voi selvittää oman isälinjansa pyytämällä näytettä esim. omalta veljeltään tai isältään. Äitilinjan testi tehdään solun mitokondrioiden perusteella. Mitokondriot periytyvät aina äidiltä, sekä tytölle että pojalle. Äitilinjaa voidaan siis tutkia sekä naisen että miehen DNA:sta. Kokonaisperimän testissä pyritään löytämään geenisukulaisia sekä isän että äidin sukuhaaroista. DNA-testit maksavat 50 eurosta useampaan sataan euroon.

Illan keskusteluissa nousi esille eri Raamatun sukuluettelot, joista voidaan sanoa puuttuvan aina jotakin välistä. Joku myös kysyi, että miten kauas taaksepäin voidaan suomalaisten sukutaustaa jäljittää. Juha Lemettinen kertoi, että parhaimmillaan kirjalliset todisteet yltävät 1500-luvulle. Suurin suomalaisten kantasuku on Sursillit, joidenka jälkeläisiin moni meistäkin varmasti kuuluu. Parhaiten tutkittuja suomalaisia sukuja ovat aatelissuvut, josta osaltaan on kiittäminen Ritarihuonetta. Aateluus on aina periytynyt isän kautta. Ehkä huonoiten historian osalta tunnettu suomalainen kansanryhmä ovat romanit, joiden sukutaustaa ei tiedetä 1800-lukua pidemmälle. Vanhoissa kirkonkirjoissa romanit ovat sangen niukasti edustettuina, johtuen varmastikin sekä kiertolaiselämästä, että myös ajan asenteista.

Vantaan Seudun Sukututkijat ry järjestää joka syksy Kuulutko sukuuni -tapahtuman Vantaan Hiekkaharjussa, joka onkin tällä haavaa suurin suomalainen sukututkijoiden kokoontuminen. Sinne siis, jos sukututkimuskärpänen puraisi.

Kiitos Juha Lemettiselle perusteellisesta alustuksesta!

Lueskele lisää:

• https://www.genealogia.fi/mita-sukututkimus-on

• https://www.vantaanseudunsukututkijat.net/

• Kansallisarkiston digitaaliarkisto

• https://sukututkimus.blogspot.fi/2008/10/sukututkimusmessut-vantaalla-11.html

• Suomen sukuhistoriallinen yhdistys – kirkonkirjat

• Suomen sukututkimusseura

• https://fi.wikipedia.org/wiki/Sursillin_suku

• https://www.idealista.fi/dna-tutkimus-paljastaa-todellisen-sukuhistorian/

• http://www.sss.fi/2015/12/kirkonkirjojen-digitointi-salossa-hyvassa-vauhdissa/