Risto Pottonen aloitti alustuksensa pohtimalla, miksi luterilainen pääsiäinen mahtaa olla niin lattean, tai jopa synkän puoleinen? Onko luterilaisuudessa tyystin unohdettu Jeesuksen ylösnousemus ja sen sijaan ryvetään koko pääsiäinen pitkänperjantain, eli Kristuksen ristiinnaulitsemisen tunnelmissa?

Eräs osallistuja kysyi heti alkuun, onko tutkijoilla jo varmempaa tietoa ristiinnaulitsemistuomion yleisyydestä tuona aikana? Osallistuja pohti, mahtoiko ristiltä olla mahdollista selvitä hengissä? Toinen osallistuja tiesi kertoa, että ristiinnaulitseminen on alunperin persialainen kidutusmuoto. Moni ristille joutunut saattoi sinnitellä hengissä useamman päivän. Sama osallistuja mainitsi myös Johanneksen evankeliumin, jossa ristillä viruneen Jeesuksen kuvataan selvinneen hengissä vielä kylkeen pistetystä keihäästä. Kolmas osallistuja muistutti Paavalin sanoneen, että uskoamme ei olisi ilman Kristuksen ylösnousemusta.

Entä mitä sitten tapahtui pääsiäisaamuna, Pottonen kysyi. Luolahauta oli tyhjä. Missä Jeesuksen ruumis oli, jos ei haudassa? Pottonen nimitti suomalaisille tyypillistä epäuskoa jurnuttamiseksi. Jurnuttaminen onkin lujassa. Miten mitään niin hienoa, kuin Vapahtajan ylösnousemus, voisi tapahtua? Eräs osallistuja totesi, että ainakin hänellä uskon määrä vaihtelee. Aina ei vain tahdo jaksaa uskoa. Toinen osallistuja muistutti, että juuri siksihän seurakuntaan mennään, että saadaan omaan uskoon vahvistusta.

Pottonen kävi läpi myös tunnetuimmat Jeesuksen liitetyt pyhäinjäännökset, kuten esimerkiksi Torinon pellavaiset käärinliinat, jotka katolisen mytologian mukaan ovat juuri ne samat, jotka ylösnoussut Jeesus jätti jälkeensä hautaan. Eräs osallistuja pohti, että onpa uskomme todellakin heikoissa kantimissa, jos se on riippuvainen rätinkappaleista ja luunsirpaleista. Pottonen kysyi, että miksi opetuslapset eivät tunnistaneet ylösnoussutta Jeesusta? Mikä oli muuttunut? Pottonen mainitsi, kuinka ensimmäisessä korinttilaiskirjeessä Paavali kuvaa, miten sielullisesta ruumiista virkoaa kuoleman jälkeen hengellinen ruumis. Toinen osallistuja huomautti, että uskossa on kyse uskosta eikä varmasta tiedosta. Hänen mielestään kaivonkatsominen on yhtä lailla uskon asia.

Pottonen vertaili myös itäistä ja läntistä pääsiäisenviettokulttuuria eri uskontunnustuksineen. Pottosen mielestä uskontunnustus pääsee oikeuksiinsa vasta laulamalla, tai vielä paremmin huutamalla. Ortodoksisessa uskossa on enemmän kosmista, eli koko maailmankaikeutta koskevaa ulottuvuutta, siinä missä luterilaisuudessa ollaan enemmän ihmiskeskeisiä. Pottonen pohti, että eikö Jeesuksen ylösnousemus kosketa nimenomaan koko luomakuntaa, eikä pelkästään ihmisiä? Eräs osallistuja oli sitä mieltä, että ortodoksien suosima Nikean uskontunnustus ravitsee sielua paremmin kuin luterilaisten suosima Apostolinen uskontunnustus.

Risto Pottonen antoi loppuun hyviä vinkkejä miten pääsiäinen saisi vähän iloisempia ja juhlallisempia piirteitä ainaisen kärsimysnäytelmän sijaan. Kokeile paastota, pyhitä sapatti, tutustu lohdulliseen Johannes Krysostomoksen pääsiäissaarnaan ja katso televisiosta ortodoksinen pääsiäisyön messu.

Kiitos Ristolle hyvästä alustuksesta ja pääsiäisen piristämisestä!

Pääsiäisen kirjavinkki:

• Josef Ratzinger: Jeesuksen viimeiset päivät