Risto Pottonen oli jo etukäteen paljastanut, että mystiikan harjoittamisessa ei nykytekniikkaa tarvita. Niinpä jätimme videotykit ja ämyrit suosiolla narikkaan ja syvennyimme luterilaisen mystiikan syövereihin lähes au naturel. Mystiikka on salaisuuteen liittyvää. Raamatun psalmit ovat täynnä mystiikkaa: taivaassa minulla on Sinut, sieluni janoaa Sinua. Alkukirkko oli mystinen yhteisö.

Ortodokseilla on jumalallistamisoppi. Ihminen on Jumalan kuva, Jumalan kaltainen, muttei kuitenkaan Jumala ihmisen muodossa, kuten Kristus. 2 Galatalaiskirjeessä sanotaan Kristuksen elävän meissä jokaisessa. Se ei ole Pottosen mielestä vertauskuva, vaan täyttä totta. Sakramentit kuten kaste ja ehdoollinen ovat myös mystiikkaa. Leivän syömällä yhdistyt Kristukseen. Ortodokseilla sakramentit ovat mysteerioita. Mystiikka ei ole kuitenkaan taikuutta.

Eräs osallistuja kysyi, että onko Jumala mysteeri? Risto vastasi, että alkuvirressä #386: Salattu Herra, valtakunnassasi sanoitetaan osuvasti uskon salaisuus. Kristus on uskon varsinainen salaisuus. Entä olemmeko jo taivaassa, jos kerta Kristus on jo meissä? Martti Lutherin mukaan ihminen on samalla sekä syntinen että vanhurskas, Jumalan armoon osallinen.

Eräs osallistuja harmitteli, että järki tulee helposti mysteerin tielle. Toinen osallistuja pohti Eino Leinon runosta tuttua lausetta Kel onni on, se onnen kätkeköön. Kuitenkin kristitty haluaa jakaa onnensa salaisuuden.

Pottosen mukaan Kristus on taivaassakin ihmisen kaltainen, jossa näkyvät edelleen ristiinnaulitsemisen jäljet. Mystiikka on niin salaista, ettei sitä itsekään tajua. Mystiikka on kaipuuta Kristuksen luo.

Kiitos Ristolle mystisestä alustuksesta!