Sakari Närvänen pohjasi alustuksensa mm. seuraaviin kirjallisiin teoksiin:

• Mikko Ylikangas: Mielen salat

- Riitta Hari ym.: Ihmisen mieli

Mieli ei asu vain päässä, vaan koko ruumiissa.

Sakari Närvänen on itseoppinut hypnotisoija. Sakari ei kuitenkaan miellä itseään niinkään hypnotisoijaksi, terapeutiksi tai parantajaksi, vaan ennen kaikkea lähimmäiseksi. Suurimmaksi motivaattorikseen hän mainitseekin pohjattoman kiinnostuksen ihmistä ja ihmismieltä kohtaan. Sakarin asiakkaaksi hakeutunut ihminen on yleensä halunnut löytää ratkaisun elämäänsä vaikeuttavaan tai rajoittavaan ongelmaan. Sakari teki selväksi, että hypnoosilla ei ole tarkoitus parantaa mielenterveysongelmia tai tehdä kenestäkään automaattisesti menestyjää. Hypnoosilla ei myöskään “eheytetä” kenenkään seksuaalisuutta.

Hypnoosin avulla ei ole mahdollista aivopestä ketään tekemään pankkiryöstöä tai pakottaa paljastamaan pankkikorttinsa tunnuslukua - hypnoosissakin ihminen on kykeneväinen vain siihen, mihin itse haluaa. Hypnoosi perustuu turvalliseen oloon ja ehdottomaan luottamukseen hypnotisoijan ja hypnotisoitavan välillä. Voi hyvinkin olla, että hypnoosi-istunnon aikana päästään ihmisen ongelman alkulähteille, tai sitten asiakas saattaa kertoa olleensa edellisessä elämässään aivan joku toinen ja kuvailla tuolloista elämäänsä hyvinkin yksityiskohtaisesti. Tai sitten asiakas ja Sakari voivat yhdessä liitää pilvilinnoissa asiakkaan kuvaillessa, miltä maa näyttää kilometrien korkeudesta käsin.

Sakari teki yli 30-vuotisen työuran Lastenklinikan sairaalakemistinä. Pienokaisten hoitamisen ja moninaisten laboratoriotutkimusten ohella kerkesi hän myös perehtyä jo edellä mainitun hypnoosin saloihin, työskennellä henkirikoksiin syyllistyneiden parissa ja osallistua sairaalalaboratorion pystytykseen Etiopiassa. Tappajien ja murhamiesten mielentilatutkimuksiin osallistuessaan Sakari huomasi, että suurin osa heistä oli jäänyt rakkautta ja ymmärrystä vaille. Eräs heistä olikin todennut Sakarille tämän olevan ensimmäinen ihminen, joka oikeasti osasi ja halusi kuunnella häntä.

Sakari muistutti, että ihmisaivot ovat edelleen maailman vähiten tunnettu kolkka. Entä mikä on sielu, missä päin ihmiskehoa tai aivoja se sijaitsee ja voiko sitä tutkia? Sakari pohti, että kuinka helppoa on sitten jonain päivänä kohdata jo edesmennyt puolisonsa taivaassa, siellä kun luultavimmin on jo miljardeja muitakin sieluja.

Sakari kertoi saaneensa elämältä paljon ja että iltarukouksena hän lausui useimmiten pelkän kiitoksen. Kiitos rakas isä.

---

Kamarikeskustelussa esiin nousivat mm. Seuraavat kysymykset: Miten vanhoja asioita ihminen voi ylipäätään oikeasti muistaa? Sakari arveli ihmisen varhaisimpien muistikuvien olevan yleensä 3-5 ikävuoden väliltä. Eräs miestenpiiriläinen muisti olleensa kolmivuotiaana pommisuojassa Helsingin suurpommitusten aikaan, toinen osallistuja muisti taasen jotain yksittäisiä asioita omilta kolmivuotissyntymäpäiviltään.

Eräs osallistuja pohti, että voisiko eläimiäkin hypnotisoida? Joku toinen arveli, että eikö hevoskuiskaaminen ole tietynlaista hypnotisointia tai suggestiota?

Myös mielenterveysasiat olivat tapetilla. Moni oli huolestunut mielenterveyshoidon määrärahojen leikkaamisesta ja ylipäätänsä liiasta lääkitsemisestä. Sakarinkin korostama lähimmäisyys, kanssaelo ja ymmärrys harvoin löytyvät pilleripurkista. Paatuneinkin murhamies ansaitsee tulla kuulluksi.

Keskusteluissa sivuttiin myös näkymätöntä maailmaa. Erään osallistujan lähiomainen oli saanut kuolinvuoteellaan enkelit saattajakseen, toisen keskustelijan äiti oli vielä palannut tuonpuoleisesta viimeisen kerran moikkaamaan jälkikasvuaan ja istahtamaan kiikkustuoliin kiireimmän ajaksi.

Kiitos Sakarille mieliä stimuloineesta alustuksesta!

Lue myös:

• "Kuolleen kohtaaminen on aika tavallista" | Savon Sanomat 21.12.2016 11:00