Risto Pottonen oli pohjannut alustuksensa mm. seuraaviin kirjallisiin lähteisiin:

• Väinö Linna: Tuntematon sotilas
• Risto Pottonen: Kalevala suomeksi
• Raamattu
• Augustinus: Tunnustukset

Risto aloitti alustuksensa paljastamalla, että aiheeksi olisi voinut ihan yhtä hyvin sopia Miehen herkkyys tai Miehen feminiininen puoli. Pottosen lähdeluettelo ei ollut ihan sieltä vaatimattomimmasta päästä, kuten yo. listasta käy hyvin ilmi. Saimmekin kattavan läpivalaisun miehuuden syvimmästä olemuksesta halki vuosisatojen ja tuhansien.

Tuntemattoman sotilaan mieskuva kertoo tietysti pakon edessä itsensä kovettamaan joutuneiden miesten tuskasta. Ja sitten kun henkinen suojapanssari lopulta murtuu, purskahtaa tuska ilmoille väkivaltaisesti, kuten Linna useassa kohtaa kirjaansa asian ilmaisee. Risto myös kysyi, että kuka lausuu kirjan viimeisen repliikin?

Raamatun mukaan Paavali toimii välillä sekä isä- että äitihahmona kaitsemilleen seurakunnille. Laupias samarialainen taas antoi säälille erilaisen merkityksen, mikä sillä kenties on nykykielessä. Sääli oli myötätuntoa. Jeesus ei myöskään pelännyt itkeä.

Augustinuksen elämä oli paljon rosoisempaa mitä kirkkoisältä olisi voinut äkkiseltään odottaa: irtosuhteita, aviottomia lapsia, silkkaa tunnekylmyyttä ja juuri sitä kliseistä Mies ei itke -linjaa. Augustinuksen pokka piti myös oman äidin kuolinvuoteella. Augustinukselle tunteiden vaimentaminen oli oman sisäisen lapsen tukahduttamista. Antiikin (ja Augustinuksen) ajan ihanteet, epikurolaisuus ja stoalaisuus, eivät hirveästi tunneilmaisusta perustaneet.

Kalevalassa Väinämöisen soitto sai ihmiset ikään ja sukupuoleen katsomatta itkemään ilosta. Veden pohjaan vajonneet Väinämöisen ilonkyyneleet muuttuivat helmiksi.

---

Useampi Miestenpiirin osallistuja oli sitä mieltä, että ikääntymisen myötä miehen on helpompi ilmaista tunteitaan, tunteet ovat ikään kuin vähempien lukkojen takana mitä aikaisemmin. Joku sanoi herkistyneensä viimeksi Finlandia-hymnin kuullessaan. Alueellisia eroja myös havaittiin, karjalaisen miehen on todistetusti helpompi itkeä. Moni oli myös sitä mieltä, että mies ajautuu helposti parisuhteessa siihen rooliin, että joutuu tyynnyttelemään puolisoaan ja olemaan tukena ja turvana myös silloin, kun tarvitsisi lohtua myös itse yhtä lailla. Parisuhde oli myös opettanut montaa miestä avaamaan sisintään.

Illan loppupuolella keskustelu sivusi myös tunteiden kieltämisen negatiivisia vaikutuksia ihmisen kokonaisterveyteen. Moni sotaveteraani sairasti enemmän tunne-elämän haavoja mitä varsinaisia sotakolhuja. Jos omia suruja ei pysty jakamaan toisten kanssa, pitäisikö ne silti koittaa käsitellä vaikka ihan itsekseen, ”omaan kirjoituskammioon” hetkeksi sulkeutuen? Risto myös muistutti musiikin olevan hyvä keino tunteiden ilmaisuun ja käsittelyyn, musiikkia löytyy kaikkiin tunnetiloihin.

Lopuksi Risto esitti toiveen, että miehinen herkkyys pääsisi esille myös seuraavissa Miestenpiirin illoissa. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan mitä tuleman pitää. Kiitos Ristolle mainiosta alustuksesta!