Iiro Salminen aloitti Kivistöpappina Paavo Rannan sijaisena toukokuussa. Tuurauskeikka jatkuu näillä näkymin tammikuun 2021 8. päivään asti. Iirolla on vakivirka Porvoon suomenkielisessä seurakunnassa, jossa hän on työskennellyt nelisen vuotta. Iiron perheeseen kuuluu vaimo ja alta vuoden ikäinen poika. Vapaa-ajalla mies harrastaa juoksemista ja musisointia. Pastorin kätösissä viihtyvät sekä basso, kitara ja banjo. Hän tunnustautuu sielultaan basistiksi, jota basistivitsit eivät kuitenkaan satuta.

Porvoossa on kaksi evankelisluterilaista seurakuntaa, joista suomenkielinen kuuluu Helsingin hiippakuntaan ja ruotsinkielinen Porvoon hiippakuntaan, jonka pääpaikka on luonnollisesti Porvoon tuomiokirkko. Porvoossa kaksikielisyys on kaksipiippuinen juttu: kahden seurakunnan yhteiset messut tuomiokirkossa keräävät penkkeihin yleensä vähemmän väkeä mitä molempien seurakuntien omat messut. Porvoossa myös nuorison harrastukset menevät monesti äidinkielen mukaan.

Iiro on lueskellut omaksi ilokseen keskiaikaista mystiikkaa, joista tutuimpia hänelle ovat Mestari Eckhartin ohella Avilan Teresa, Ristin Johannes ja Bernhard Clairvauxlainen. Ensi alkuun Iiro kysyi osallistujilta näiden hengellisestä taustasta ja kunkin suhtautumisesta syvälliseen kristilliseen ajatteluun tai kristilliseen mystiikkaan. Osallistujien joukosta löytyi mm. viidesläistä, yleiskirkollista, tapakristillistä ja herännäistä taustaa omaavia herrasmiehiä. Osallistujille tutuimpia hengellisiä ajattelijoita olivat Piispa Tuomas, Paavo Ruotsalainen ja Thomas Wilcox. Mainituksi tuli myös Kirkko ja kaupunki -lehden Gurun opissa -palsta.

Iiro Salmisen mielestä mystikot ovat kuin jänikset juoksukilpailuissa, he innoittavat muita parempiin suorituksiin. Mystikoiden aatokset voivat toimia suuntaviivoina omille uskontulkinnoille. Mystikot eivät myöskään kilpaile Raamatun kanssa. Salmisen mukaan suomalaista luterilaisuutta leimaa herätyskristillisyys ja samalla tavalla voidaan myös ajatella mystikoista: he edustavat saman uskonnon eri suuntauksia.

Mestari Eckhart näki ihmisessä kaksi puolta, ulkoisen ja sisäisen ihmisen. Ulkoinen ihminen hengittää, ajattelee, tuntee ja toimii, ulkoinen ihminen on myös hengellinen. Sisäistä ihmistä kuvastaa ymmärrys. Omaa sisäistä ihmistä ei ihminen voi itse tavoittaa oman ajattelun, järjen, tunteiden tai toiminnan välityksellä. Mestari Eckhartin mukaan "Kristuksesta tulisi luopua Kristuksen itsensä vuoksi", eli ihmisen itse tuntema ja rakentama kuva Jumalasta ja Jumalan tahdosta on todennäköisesti ihan jotain muuta kuin Jumalan tahto. Jumalan voi kuulla paremmin "tyhjänä", ilman omia mielipiteitä tai muilta kuultuja totuuksia. Eckhartin mukaan Jumala synnyttää poikansa ihmisen sieluun aina uudelleen ja uudelleen. Salmisen mukaan Vexi Salmen sanoittamassa Sydämeeni joulun teen -joululaulussa lähestytään tuota samaa ajatusta.

Entä sitten jos ei kuule mitään?, kysyi eräs osallistujista. Salmisen mukaan Eckhartin näkemys oli sangen luterilainen: Jumala ihmisessä kaipaa Jumalaa. Jumala on meissä kaikissa, halusimme sitä tai emme. Järjellä ja tunteella tehty todistelu ja vakuuttelu oman uskon vahvuudesta ja varmuudesta ovat eri asioita mitä tuo "myötäsyntyinen" kaipuu. Jumala ei poistu minusta vaikka kuinka pyristelisin.

Antavatko Eckhartin opetukset sitten jo liikaakin tilaa Jumalan tulkitsemiselle ja myös mahdollisille väärille ja kenties kaikkitietävillekin käsityksille?, pohti eräs osallistuja. Salminen järkeili, että Eckhartin ohjeistama jokapäiväinen Kristuksesta luopuminen tarkoittaa juurikin sitä, että myös nuo mahdolliset väärät käsitykset pyyhkiytyvät mielestä.

Iiro Salmisen mielestä luterilaiseen uskoon tulee mahtua monenlaista eri tulkintaa ja Mestari Eckhart onkin vain yksi monista kilvoittelijoista ja ajattelijoista, joiden aatoksista kukin kristitty voi ammentaa itusia omaan hengelliseen ajatteluunsa.

Kiitokset Iirolle syvälliseen fundeerauksen ohjaamisesta!

Tutkaile:

• Mestari Eckhartin mystiset saarnat | teologia.fi 25.3.2011
• Gurun opissa: Vaali sisäistä riippumattomuuttasi | Kirkko ja kaupunki 16.1.2017 17:30