Kooste

Katolisempi kuin luulit: Suomen historiasta ja luterilaisuudesta

Julkaistu 21.3.2018 klo 10:22

Alustaja Emil Anton

Ajankohta
12.2.2018 klo 18:30
Kuuluu kategorioihin
Historia
Avainsanat
Emil Anton, Katolisempi kuin luulit: Suomen historiasta ja luterilaisuudesta
Alkuvirsi
508: Valkeus kirkas päällä synkän maan
Miesvahvuus
20

Lieköhän olemassa sellaista miestenpiirin aihetta, jolle ei löytyisi läntiseltä Vantaalta asiantuntijaa tai useampaakin omasta takaa? Tällä kertaa meidät perehdytti Suomen katoliseen historiaan mies lähempää kuin luulit, eli ihan kirkkomme naapurista, Emil Anton. Emil pohjasi alustuksensa viime vuonna julkaistuun kirjaansa Katolisempi kuin luulit – aikamatkoja Suomen historiaan. Vuonna 2017 vietettiin myös reformaation eli uskonpuhdistuksen 500-vuotisjuhlia. Emil Anton on kastettu lapsena katoliseen uskoon. Hänen isänsä on lähtöisin Irakista, jossa hän kuului maan kristilliseen vähemmistöön. Emilin äiti on luterilainen ja äidin puoleista sukua oli myös Lapuan piispa Yrjö Sariola.

Suomen katolinen historia alkaa piispa Henrikistä, jonka perimätiedon mukaan talonpoika Lalli surmasi. Henrik oli olettavasti lähetyspiispa, joka saapui Suomeen ristiretken mukana. Anton kertoo kirjassaan, kuinka Henrikin hahmon historiallisuus on viime aikoina kyseenalaistettu. Aikalaislähteitä Henrikistä ei ole, toisaalta 1200-luvulla kirjoitettu Pyhän Henrikin legenda voi hyvinkin mahdollisesti olla kirjoitettu Suomessa. Tuon ajan Turun hiippakunta myös piti Henrikiä niin suuressa arvossa, että Henrikin kuolinpäivän tieltä saivat väistyä kahden muun pyhimyksen muistopäivät. Myöhemmin, 1600-luvulla, Henrikin päivä siirrettiin nykyiselle paikalleen, eli tammikuun 19. päivälle. Piispa Henrikin legendastatus ei himmentynyt Suomessa edes luterilaisuuden aikana.

Dominikaaniveljet olivat suomalaisen katolisuuden uranuurtajia. Suomen ensimmäinen luostari perustettiin Turkuun vuonna 1249. Dominikaanien tarkoituksena oli evankelioida Euroopan viimeiset pakanakansat Pohjoismaiden ja Baltian perukoilta. Suomen reformaatiota edeltävän ajan viimeinen, tosin epävirallinen, eli ilman paavin vihkimistä toiminut katolinen piispa, Martin Skytte, oli dominikaani-isä pienin reformaatiohenkisin vivahtein. Skytte myös lähetti apulaisensa Mikael Agricolan Saksaan opiskelemaan.

Reformaation alullepanijan Martti Lutherin tarkoituksena ei ollut perustaa uutta kirkkokuntaa, vaan uudistaa katolista kirkkoa sisältä päin. Lutherin kuuluisat teesit kritisoivat katolisen kirkon harjoittamaa anekauppaa. Siinä missä normaaliolosuhteissa aneen (lievitys) saamiseksi tuli syntisen mm. ripittäytyä ja osoittaa katumusta ja tehdä mahdollisia hyvitystöitä, kuten vaikkapa antaa almuja köyhille, saattoi aneita nyt ostaa sekä itselleen että myös kuolleiden puolesta. Anekaupasta saadut tuotot päätyivät Paaville ja Mainzin arkkipiispalle. Lutherin mielestä ihminen ei voi omilla teoillaan saada Jumalan suosiota, vaan ihminen pelastuu yksin armosta. Paavi Leo X julisti Lutherin kirkonkiroukseen v. 1520. Paavin kirjeessä sanottiin, että Lutherin seuraajista oli jatkossa käytettävä nimitystä luterilainen.

Pohjoismaissa katolinen kirkko ei ollut anekaupan suhteen yhtä ryvettynyttä kuin Keski-Euroopassa. Ruotsissa uskonpuhdistuksesta vastasi kuningas Kustaa Vaasa, joka nappasi katolisen kirkon aarteet itselleen vaihtamalla valtionuskonnoksi luterilaisuuden. Suomessa reformaattorina toimi Lutherin entinen oppilas Mikael Agricola, joka sekä käänsi että samalla myös pehmensi Lutherin kärkkäitä kannanottoja. Lutherin teksteissä vilisseet saatanat ja perkeleet saivat loivempia ilmaisuja. Kustaa Vaasa nimitti Agricolan Turun piispaksi, mutta samalla myös jakoi Turun hiippakunnan kahteen osaan pitääkseen piispojen vallan kyllin pienenä.

Agricolan kirjoittama ensimmäinen suomenkielinen kirja Abckiria sisälsi samassa paketissa sekä aapisen että katekismuksen. Luther oli jo aikaisemmin julkaissut katekismuksesta päivitetyn version, Vähä katekismuksen, mutta Agricola pitäytyi silti vanhassa katolilaisessa versiossa. Molemmissa oli mukana ripittäytymisohjeet. Agricola suomensi myös Uuden testamentin.

Ruotsin ja samalla Suomen reformaatio oli vähemmän kokonaisvaltaista mitä muualla. Esimerkiksi piispat ja hiippakunnat ovat katolilaista jäämistöä. Kirkkoamme voisikin hyvällä syyllä kutsua evankelis-katoliseksi kirkoksi.


Illan aikana miestenpiirin osallistujien keskuudessa heräsi useita kysymyksiä. Eräs osallistuja kysyi, milloin katolinen kirkko alkoi käyttää suomea messuissa? Opetuksessa Suomea käytettiin jo 1200-luvulla, mutta liturgiat olivat vielä latinaksi. 1970-luvulta lähtien liturgia on ollut suomeksi. Toinen osallistuja halusi tietää, mitä katoliset suojelupyhimykset merkitsevät Emilille henkilökohtaisesti? Emilin mielestä kysymys oli hyvin henkilökohtainen, mutta hän vastasi siihen mieluusti. Emilin näkemyksen mukaan pyhimykset ovat perille päässeitä uskonveljiä ja -sisaria. Esikuvia ja esirukoilijoita. Heitä voi siis pyytää rukoilemaan puolestaan. Pyhimykset eivät ole siis varsinaisesti kuolleita. Sama osallistuja kysyi vielä, että onko Emilillä omaa suojeluspyhimystä? Emil mainitsi Pyhän Antoniuksen, joka on mm. kadonneiden asioiden etsijien, eli tavaransa usein hukkaavien ihmisten suojeluspyhimys.

Kolmas osallistuja kysyi jatkoksi, että eikö Vanhassa testamentissa kielletä okkultismi? Emil myönsi, että kyllä, mutta asia ei ole niin yksiulotteinen. Neljäs osallistuja kysyi, onko katolilaisilla ja luterilaisilla yhteinen pelastusoppi ja mikä mahtaa estää näiden kahden ehtoollisyhteyden? Emilin mukaan katolilaisilla ja luterilaisilla on peruasioista yhteisymmärrys. Syitä on useita. Virallisen katolisen käsityksen mukaan papin pitää olla piispan vihkimä. Luther ei ollut piispa, mutta vihki pappeja. Reformaation myötä piispaketju katkesi. Emilin mielestä asia on sangen kipeä molemmille osapuolille.

Moni myös muistutti, että käyhän Myyrmäen kirkossakin katolilaisia ehtoollisella. Emilin mielestä se on jokaisen oma valinta käykö vaiko ei, itse hän pidättäytyy katolisen kirkon virallisessa kannassa. Joku esitti myös pakollisen kysymyksen luterilaisesta työmoraalista. Jos kerta olemme oikeasti hyvinkin katolilaisia pohjimmiltamme, niin mistä tämä suoritusvietti? Emil piti protestanttista työmoraalia pitkälti myytinä ja ylenpalttisen rehkimisen olevan enemmän esim. kalvinistien heiniä. Emil myös mainitsi esimerkkinä katolilaisen Opus Dei -järjestön, jonka oppien mukaan työtäkin tehdään Jumalan kunniaksi.

Eräs osallistuja tiedusteli, että onko Raamattu sama molemmille kirkkokunnille? Emilin lyhyt vastaus oli se, että Vanhan testamentin osalta Raamattu on hivenen erilainen protestanteilla ja katolilaisilla ja ortodokseilla. Uusi testamentti on molemmilla hyvin pitkälti sama. Emil muistutti, että raamatunkäännöskysymykset eivät jaa kirkkokuntia.

Entä milloin sitten katolilaisuudesta tuli taas sallittua Suomessa? Mainitsihan Emil alustuksessaan, että 1600-luvulla julkikatolilaisuudesta saattoi äärimmäisen huonolla onnella saada jopa kuolemantuomion. Emilin mukaan 1700-luvulla katolilaisuuden harjoittaminen oli kyllä sallittua muualta tulleille, eli esimerkiksi merimiehille. Viimeisetkin kiellon rippeet karisivat v. 1923 voimaan astuneen uskonnonvapauslain myötä.

Miestenpiirin lopuksi kauppa kävi kuin Pyhän Henrikin kunniaksi vietettävillä Heikinmarkkinoilla konsanaan. Emilillä oli mukanaan repullinen hittejä, eli vino pino Katolisempi kuin luulit -kirjaa ja vielä tarjoushintaan.

Kiitos Emilille alustuksesta ja hyvästä kirjasta!

Lukaise lisäksi:

Hypähdä takaisin arkistoon tästä.