Kooste

Avioliitto eri kulttuureissa

Julkaistu 13.10.2017 klo 21:00

Alustaja Matti Palmu

Ajankohta
9.10.2017 klo 18:30
Kuuluu kategorioihin
Parisuhde
Avainsanat
Matti Palmu, Avioliitto, Parisuhde, Ympärileikkaus
Alkuvirsi
241 a - Herra, rakkaastani
Miesvahvuus
16

kuvitus
kuvitus

Matti Palmun mukaan kenties suurin oppi maailman näkemisestä ensin lähetin ja myöhemmin perhetyön kouluttajan silmin on ollut se, että kaikkialla ihmiset ovat loppupeleissä hyvin samanlaisia, olit sitten uskonnoltasi kristitty, hindu tai muslimi tai ihan jotain muuta. Niin ikään myös ihmisten ongelmat arkielämässä ja parisuhteissa, joka olikin Matin tämänkertaisen alustuksen pääpointti, ovat pääasiassa ihan niitä samoja, mitä meillä täällä koto-Suomessakin.

Matti ei halunnut lähteä määrittelemään mitä avioliitto on minkäkin valtion, seudun tai yhteisön maallisen lain mukaan, saati sitten hengellisen lain mukaan. Kuitenkin jos pelkän Raamatun varaan nojaisimme, saattaisimme kenties ajatella, että jo yhdyntä tekee miehestä ja naisesta avioparin. 1. Mooseksen kirja, 2. luku, 24. jae:

“Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että he tulevat yhdeksi lihaksi.”

Afrikkalaisen tavan mukaan isän heimo määrää kulttuurin. Miestenpiirin osallistujien joukosta löytyikin lähes jokaisen suomalaisheimon edustajia aina pohjalaisista satakuntalaisiin ja karjalaisiin ja niin edes päin. Kuhunkin maakuntaan ja murrealueeseen osataan liittää omat kliseensä ja ennakkoluuloiset käsityksensä, mutta ei varmaan savua täysin ilman tulta. Matti muistutti, että avioliitto saattaa myös kahden ihmisen sukutaustan ja historian yhteen.

Matti pohjasi alustuksensa yhdessä puolisonsa Anna-Kaarinan kanssa pitämiinsä avioliittokoulutusten sisältöön sekä tietysti myös omakohtaiseen kokemukseen.

Avioliitto perustuu vuorovaikutukseen. Esim. Nepalissa keskiverto aviopari ei katso toisiaan silmiin. Matin ja Anna-Kaarinan koulutuksissa pariskunnat ovatkin päässeet kyseistä taitoa kovasti harjoittelemaan. Saimmekin nähdä hauskoja kuvia, kuinka pariskunnat koittavat luoda katsekontaktia toisiinsa välillä ujostellen ja välillä naurua pidätellen. Pelkkä katsekontakti ei toki vielä tee vuorovaikutuksesta hyvää, tarvitaan myös oikeita sanoja ja kuuntelemisen jaloa taitoa. Molempia voi onneksi opetella.

Avioliitto perustuu tunteiden ilmaisuun. Ison osan ihmisen tunneilmaisusta määrittää koti- ja kulttuuritausta. Suomalainen mies ei kuulemma puhu eikä pussaa. Matin kertoman mukaan Thaimaassa hymyillään niin iloon, suruun, onnistumiseen kuin pettymykseenkin. Kehonkieli kuitenkin lopulta paljastaa ihmisen todellisen mielialan. Hymyn taakse kätkeytyykin usein paljon surua ja tukahdutettuja tunteita.

Jokainen haluaa olla kumppaninsa arvostama. Efesolaiskirjeessä Paavali puhuu kunnioittamisesta. Matin tuntema sveitsiläismies oli tuumannut, että 50-vuotisen avioelämän jälkeenkin hän vielä oppii vaimostaan joka päivä uutta. Matti tuumasi, että se voi hyvinkin vaatia satakin vuotta yhteistä elämää, ennen kuin toisen voi tuntea läpikotaisin. Eräs miestenpiiriläistä oli samaa mieltä sveitsiläisen kohtalontoverin kanssa: 56 vuotta yhteistä taivalta takana ja vaimon hieno persoona sen kuin säväyttää yhä entistäkin enemmän.

Anteeksipyytäminen on ei kuulu kaikkiin kulttuureihin. Esim. Etiopissa ei tule kuulonkaan, että mies myöntäisi virheensä ääneen. Monessa kulttuurissa vanhemmat ovat aina oikeassa, sillä pelko kasvojen menettämisestä on suuri. Häviäisikö auktoriteetti “sen siliän tien”, jos tunnustaisi lyöneensä joskus yli? Matti osasi osuvasti kysyä, että kuinka moni miestenpiiriläisistä on nähnyt isänsä pyytävän äidiltä anteeksi? Tai lapsiltaan? Maailma onneksi muuttuu, myös meillä. Sivullekirjoittanut hengähtikin huojentuneena, että tulinpa taas eilettäin pyytäneeksi omalta seurustelukumppaniltani anteeksi. Ja ihan aiheesta!

Tabujen suhteen eivät eri kulttuurit myöskään tee poikkeusta. Kaikkialla seksi, lapsettomuus ja kuolema ovat yhtä vaikeita asioita käsiteltäväksi. Seksin näennäinen vapautuminen länsimaissa ei ole tehnyt siitä automaattisesti aihetta, josta pariskunnat osaisivat puhua toisilleen luontevasti. Etiopiassa pidetään itsestään selvänä, että vauvauutisia on lupa odotella vuoden sisällä parin avioitumisesta. Vähänkään tuota pitempään lapsettomana elänyt pariskunta on jo oikeasti lapsettomuudesta kärsivä ja yhteisön suuren avun ja tuen tarpeessa. Suomessa huudellaan valtiovallan taholta lapsentekotalkoiden perään samalla, kun suurimmalla osalla lisääntymisikäisistä ei vain tunnu olevan aikaa ja mielenkiintoa, tai varaa, “haaskata” aikaa hiekkalaatikon ja liukumäen äärellä.

Kaikkialla avioliitossa on kyse tasa-arvosta ja asemasta yhteisössä. Kastittoman pariskunnan pääseminen Matin ja Anna-Kaarinan kurssille oli vallankumouksellinen asia. Kurssin suorittamisen myötä pariskunnan arvo omassa yhteisössä nousi. Pelkästään Intiassa kastittomia, eli vailla mitään ihmisarvoa olevia ihmisiä on yli 260 miljoonaa. Kristinusko tuo ihmisarvon niin ontuville, sorretuille kuin halvatuillekin. Myös Suomessa ja muissa länsimaissa lapsista huolenpitäminen on enemmän naisten kuin miesten vastuulla. Osaltaan yhteiskunnan rakenteet eivät mahdollista isien pidempiä isyysvapaita. Tasa-arvon pitäisi pelata molempiin suuntiin.

Kaikissa parisuhteissa on taustalla sama peruskysymys: Mihin liittomme perustuu? Suomalaiseen korvaan “järjestetty avioliitto” -termi tuo mieleen ensimmäisenä lapsimorsiamet, mahdollisen hyväksikäytön ja henkisen ja fyysisen väkivallan. Samaan aikaan kuitenkin tapitamme silmät kovana mm. Ensitreffit alttarilla -ohjelmaa, jossa “ihmissuhteiden ammattilaiset” valitsevat saatavilla olevien faktojen pohjalta halukkaiden osallistujien joukosta mielestään toimivimmat pariskunnat, totutun vaihtelevalla menestyksellä. Afrikassa ja Aasiassa järjestetyt avioliitot ovat arkipäivää, aivan kuten meilläkin vielä silloin, kun reilut puoli vuosisataa sitten agraariyhteiskunnassa elimme. Järjestetyssä avioliitossa opetellaan rakastamaan, rakkaus- tai intohimoavioliitossa taas koitetaan saada hetken huuma kestämään hetkeä pidemmälle. Afrikassa parisuhde ja perhe korvaavat myös puuttuvan sosiaaliturvan. Voi hyvinkin olla, että perhekunnasta valitaan yksi, jolle maksetaan korkeakoulutus ja jonka myöhemmin oletetaan auttavan muun perheen elättämisessä.

Loppuvaiheessa iltaa sivusimme aihetta, joka vetää karskimmankin uroon hiljaiseksi, nimittäin naisten ympärileikkaukset, jotka esim. Matin pitkäaikaisessa kotimaassa, Etiopiassa, ovat vieläkin olennainen osa kulttuuria, kovasta valistustyöstä huolimatta. Arvioiden mukaan n. 80 prosenttia etiopilaisista naisista on ympärileikattu. Toivoa on nähtävissä, mutta edelleen aivan liian moni nainen tulee silvotuksi. Naisten ympärileikkauksia vastaan voit onneksi taistella myös kotisohvalta käsin, osallistumalla esim. World Visionin Pelasta pimppi -kampanjaan.

Kiitoksia Matille hienosta alustuksesta ja nähkäämme äijäköörissä taas lokakuun 23. päivä!

Hypähdä takaisin arkistoon tästä.